Kirjahaasteessa jatkan otsikon mukaisesti. Olisi hienoa vastata tähän jollakin upealla klassikolla, mutta valitettavasti kirja jonka olen lukenut reilusti yli kolme kertaa ja jonka aina päädyn lukemaan kun sen vain avaan on tämä:
Eikä siinä oikeastaan mitään valitettavaa ole. Carrie puhutteli minua jo teini-ikäisenä ja varmaan ammennan edelleenkin siitä samasta angstista kun kirjaa luen. Taannoin keskustelin erään miehen kanssa, joka ei kertakaikkiaan ymmärtänyt Carrieta. En tiedä olenko naisena jotenkin etuoikeutettu tajuamaan kirjasta tasoja, jotka miehiltä jäävät löytymättä. Itseäni Carrie riipaisee todella syvältä.
Carrie on juuri sopivan mittainenkin useaan lukuun ja pidän siitä että kyseisen kirjan kanssa herra Kingillä on pysynyt hyvin "lapaset kädessä." Tarina
ei siis ole rönsyillyt sinne tänne tuonne ja tuhansiksi sivuiksi. Oletan, että jos
Carrie ei olisi ollut esikoinen, vaan kypsynyt kirjaksi asti vasta kymmenen
vuotta myöhemmin, olisi pituudeltaan vähintään nelinkertainen.
Aina joskus pohdin miten hienoa olisi nähdä Carrie dramatisoituna näyttämölle - tulisi jotenkin DePalman filmatisointia konkreettisemmaksi. En tiedä onko kukaan koskaan missään tätä näyttämöllä esittänyt. Kertokaa jos tiedätte jotain. Minun puolestani Tampereen teatteri voisi ottaa tämän seuraavaksi King-projektikseen. Tämän(kin) soisin menevän Tampereelle siksi, että siellä pyöri aikoinaan oikein mukiin menevä näytelmäversio Piinasta. Genre on siis jo hallussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti