maanantai 9. joulukuuta 2013

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kuvaussihteereistä

Televisiotorstaissa kysellään laadukkaan kotimaisen tv-sarjan perään. Sketsiviihteen puolelta löytyisi mainiot Studio Julmahuvi ja Velipuolikuu, mutta palan halusta kertoa teille siitä kaikkein parhaimmaista, laadukkaimmasta ja hitto vie, jopa jännittävimmistä ja hämmentävimmistä kotimaisista televisiosarjoista joita olen koskaan nähnyt. Kaikkien aikojen ehdottomasti paras on Neil Hardwickin käsikirjoittama ja ohjaama Pakanamaan kartta vuodelta 1991.


Kuva: cdon.com

Aloitetaan vaikka siitä, että tämä sarja opetti minulle uusia asioita. Ensinnäkin, että suomessa voidaan tehdä kansainvälisesti kovatasoista tv-draamaa. Toiseksi sain oppia ja nähdä millaista on kuvaussihteerin työ. Ylen elävä arkisto kertoo sarjasta seuraavasti:
"Neil Hardwickin suurteos Pakanamaan kartta ei ainoastaan ollut mestarillinen. Aivan uudenlaisen rakenteensa vuoksi se teki myös suomalaista tv-historiaa. Uutta oli laajan ja moniulotteisen tarinan rakentaminen palapelimäisesti useille aikatasoille. Katsojaa ei päästetty helpolla: pysyäkseen tarinan tasolla oli katsojan keskityttävä näkemäänsä herpaantumatta. Siitäkään huolimatta mikään tarinassa ei ollut ennakoitavissa. Vuonna 1991 ensiesitetty sarja nostattikin tuoreeltaan suoranaisen mediamyrskyn."
Hienoa sarjassa on myös se, että monet sen aiheista ovat edelleenkin ajankohtaisia. Vaikka puhelimet ovat muuttuneet, on ekoterrorismi edelleenkin in, hit ja pop. Tässä Hardwick oli ehkä jopa aikaansa edellä.

Voima-lehdessä on ilmestynyt Ville Lähteen kirjoittama artikkeli Paluu Pakanamaalle, jossa kirjoittaja on haastatellut Neil Hardwickia sarjan syntyvaiheista. Mielenkiintoista luettavaa. Hardwick kertoo muun muassa kirjoittaneensa sarjan kertaalleen uusiksi nähtyään Dennis Potterin Laulavan salapoliisin. Selittää paljon.




tiistai 3. joulukuuta 2013

One day, a man entered my belly

”All of life’s riddles are answered in the movies” - sanoo Steve Martinin esittämä hahmo elokuvassa Grand Canyon. Movie monday kysyikin eilen lauseeseen viitaten - mikä elokuva on mielestäsi vastaus näihin arvoituksiin? No, monikin elokuva on minulle tärkeä. Suurimman totuuden on kuitenkin kertonut animaattori Marie Paccou lyhytelokuvallaan Un Jour.

Kuvalainaus: MariePaccou.com

Un jour valmistui vuonna 1997. Alkuvuodesta 1998 se voitti Tampereen lyhytelokuvajuhlien Grand Prix -palkinnon. Paccoulta löytyy muitakin lyhytelokuvia, mutta tämä on se kaikista parhain, ja se joka ainakin minuun on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Ensinäkemästä on kulunut jo viisitoista vuotta, mutta liikutun edelleenkin aina nähdessäni tämän neliminuuttisen animaation. 

Animation World Magazinesta löytyy hieno ja tarkka arvio kyseisestä teoksesta. Un Jour: A Woman's Metaphorical Narrative -nimisestä artikkelista voi lukea yksityiskohtaisen kuvauksen koskien animaation tarinaa, tekniikkaa ja jopa tulkintaa. Hauskaa on myös se, että artikkelin lukemiseen menee suunnilleen sama aika kuin animaation katsomiseen. Ehkä enemmänkin.

Un Jour löytyy netin kätköistä katsottavaksi, vaikkakaan Paccoun omilla sivuilla (joille linkki tuossa kuvatekstissä) englanniksi tekstitetty videolinkki ei ainakaan äsken toiminut. En ole nähnyt tätä milloinkaan suomeksi tekstitettynä, joten jos on Ylellä esitetty haluaisin kovasti tietää miten tuo alkulause "one day, a man entered my belly" on käännetty. Ehkä tämä ei edes toimisi suomalaisin tekstein. 

Minulle tämä animaatio on totuus elämästä ja vastaus kysymyksiin. Se vain on.