Tänään on se ilta kun kansa saa tietää tämän vuoden euroviisuedustajansa henkilöllisyyden. Tämän kunniaksi vietin aamupäivän kuunnellen läpi kaikki finaalikappaleet. Ja siis nimenomaan kuuntelin, en katsellut. Olen seurannut uuden musiikin kilpailua myös tv:stä, ja vaikka en kaikkia lähetyksiä olekaan katsonut, niin olen kuitenkin nähnyt kaikki esitykset ainakin sen yhden kerran. Tänä vuonna minulla ei ole mitään yksittäistä suosikkia. Tai alkuun oli, mutta nyt (varsinkin tämän aamuisin ja viimeisen kuuntelun jälkeen) olen laatinut kolmen kärjen jonka joukosta toivon edustajan löytyvän. Seuraavassa ajatuksiani finaalikappaleista sekalaisessa järjestyksessä.
Softengine - Something better
Mielestäni tässä on jotain hyvin epäsuomalaista, enkä siksi ihmettele että kappale ja sen esittävä bändi on jossain luokiteltu stadionrockiksi. Onhan tämä mielenkiintoinen, mutta se taitaa juurikin olla se mikä minua tässä vaivaakin. Kappale ei vaan jää mieleeni. En nytkään muista siitä yhtään mitään. Normieuroviisukuuntelu on noin kolme kertaa: esikatselut-alkukarsinnat-finaali. Tämä riittää siihen että kappale jää päähän - eikä sen siis tarvi olla mikään renkutus. Kolme kertaa riitti myös Albanian upealle Ronalle. Ja Softenginen kappaletta olen varmasti kuunnellut jo useamman kerran mutta ei mitään. Kertakaikkiaan ei mitään. Minulta siis ei pisteitä tälle vaikka kivalta lavalla näyttävätkin.
Mikko Pohjola - Sängyn reunalla
Ensimmäinen ajatukseni on, että tässä on kappale jota haluan kuunnella kun ajan autolla keskellä yötä. Tässä on jotain hyvin kaunista ja maagista. Voisin nähdä tämän edustamassa suomea, mutta en ole ihan varma siitä miltä esitys "näyttää" - siis että riittäkö se. Mutta kappaleen äänimatto on huikean hieno.... ja sanat (euroviisuissahan parasta on juuri käännökset eri kielille). Mielestäni tässä on jotain samankaltaista henkeä kuin viime vuonna Hollantia edustaneen Anoukin Birds-kappaleessa. En osaa selittää mikä se jokin on.
Lauri Mikkola - Going down
Kaikeksi yllätykseksi tämä on se kappale joka on jäänyt päähäni soimaan. Se ei silti mielestäni missään nimessä ole oikea valinta Euroviisuihin. Minulle tässä on lähinnä kyse siitä, että siinä ei ole mitään kovin erityistä, ei mitään leimaavaa. Tämä voisi tulla mistä vaan. Ja minä haluan jotain omaa, jotain erityistä. Tyydyn siis hyräilemään radioni mukana tätä, tai autoa ajaessa. Mutta Lauri Lauri, sinua en kyllä Kööpenhaminaan lähetä. Livenä Lauri ja poppoo näyttää kovin amerikkalaiselta - ja ikävä kyllä vähän tylsältä.
Hukka ja Mama - Selja
Tässä on nyt sellainen kappale, joka aluksi ei kuulostanut yhtään miltään, mutta josta pidän kerta kerralta yhä enemmän. Kun poppoon näki livenä, pidin heistä heti vieläkin enemmän. Ja jokainen live lisää vain vahvistaa tuota tunnetta. Hukan ja Maman stailaus on onnistunut siinä mielessä, että se lisää kappaleen
mielenkiintoa. Soisin heille samantien sympatiavoiton ja hyväksyisin heidät edustamaan, mutta en usko kappaleen pärjäävän Euroviisuissa finaaliin asti. Samoin ikäväkseni huomasin, että pelkästään kuunneltuna kappale ei ollut enää yhtään niin mielenkiintoinen kuin katseltuna. Mutta tykkään silti.
MIAU - God/Drug
No nyt lähtee. Tämä upposi heti ensi kuulemalta. Ainoa mitä toivoisin on, että kappaleen alku olisi vielä hiukan vahvempi. Meno yltyy hiljalleen kovemmaksi, ja on aivan hillitöntä lopuksi, mutta volyymiä ja räimettä saisi olla minun puolestani vieläkin enemmän. Kappale kuulostaa siltä kuin näyttääkin. Tykkään rosoisuudesta ja värien sekamelskasta. Liveissä tyttötriolla on mukana kaksi voque-tanssijaa. Siis haloo, en muista ikinä nähneeni voque-poikia (tai tyttöjä) euroviisulavalla. Tämä siis olisi historiallista! Kappale on hyvä, bändi on hyvä ja ensimmäistä kertaa sitten Lordin erotuttaisiin ihan kunnolla. Visuaalisuus nostaa kappaleen tehoa hurjasti, joten jos tällä mennään niin värit ja voque-pojat on säilytettävä ja pauketta lisää!
Hanna Sky - Hope
Tämä nyt vaan ei aukene minulle. Jotenkin liian kansainvälistä yritystä, enkä jotenkin vaan pidä laulajan äänestä. Ja mikä on se etnopimputus siinä alussa? Kappale kuulostaa sellaiselta, joita Euroviisuissa esitetään vastapainona minihamepopille. Sanat sen sijaan saavat kappaleen kuulostamaan Israelin tai Sveitsin edustajalta, joilla on lähes joka toinen vuosi ollut tapana esiintyä maailmaa syleilevästi valkoisissa ja laulaa rauhasta ja toivosta. Tätäkin taannoin kokeiltiin. Geir Rönning ei päässyt finaaliin. Minulla tämä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Erityisesti ärsyttää se taustalaulajien "all" ja "we" -sanojen toistaminen kertosäkeessä. Aargh!
Madcraft - Shining bright
Punkpop-henkistä poikabändikamaa, eli reipasta ja iloista. Euroviisuissa poikabändejä on kuultu paljon erityisesti ns. uusilta mailta. Joitakin vuosia sitten Turkilla oli edustajana oikein mainio maNga-niminen poppoo, joka pärjäsi jo ihan hyvinkin. Samoin on mieleen jäänyt Moldovan rehvakas Zdob si Zdub, joka on edustanut maataan jo kahdesti (2005 & 2011), kerran rumpua soittavan mummon ja toisella kertaa puutarhatontuiksi pukeutuneina. Yleensä nämä iloiset poikapoppoot eivät nimittäin ole olleet kovin mieleenjääviä, mutta kaksi aiempaa esimerkkiä ovat kyllä lämmittäneet sydäntäni. Mutta muuten tämä koko punkpopgenre on minulle kaikki sitä yhtä ja samaa Blink 182:sta. En erota niitä yleensä toisistaan, ja siksi tämäkin Madcraft saa puolestani jäädä kotikamaralle kuperkeikkailemaan. Kivoja poikia, oikein sympaattisen oloisia ja kotoisia, mutta ei minun suosikkini suomen edustajaksi. Mutta toisaalta, jos nämä keksivät lavashown joka vetää vertoja Turkin tai Moldovan pojille, niin antaa mennä. Kärrynpyörät ja kuperkeikat eivät kansainvälisillä areenoilla enää riitä, vaikka kotimaisessa kilpailussa ovatkin räyhäkkäitä ja komeita.
Clarissa feat. Josh Sterling - Top of the World
Selvää euroviisukamaa ihan mistä vaan maasta. Jokainen edustajamaa on langennut tällaiseen ainakin kerran. Tämä kuulostaa livenä aivan kamalalta, mutta levytettynä soi taatusti ainakin Herkun discolattialla. Ja jos nyt jostain ihmeen syystä tämä päätyisi Euroviisuihin, soisi se taatusti muidenkin maiden euroviisudiskoissa. Mutta eihän tämä nyt ikimaailmassa pärjäisi mitenkään, enkä missään nimessä haluaisi tätä suomen edustajaksi. Tanssigenreä kokeiltiin jo taannon Waldo's peoplen kanssa ja eiköhän se jo riittänyt. Mutta hip hip hurraa suomenruotsalaiselle yrittelijäisyydelle. Näin se Pandorakin maailman valloitti.
Tänä iltana siis selviää Suomen euroviisuedustaja. Olisin kovin iloinen, jos se olisi MIAU, Mikko Pohjola tai Hukka ja Mama. Onneksi olen jo kovin tottunut siihen, että oma mielipide tuskin ratkaisee. Oli voittaja kuka tahansa, sopeudun.
Ja Softengine se on. Nyt kun on taas se pari-kolme kertaa kuullut kappaletta lisää, muistan jo hiukan kertosäettä. Edelleenkään ei suosikkini, mutta onhan nuo nyt söpöjä pieniä poikia ja niin hämmentyneen oloisia että nyyh. Minua ilahduttaa suuresti se, että sekä MIAU että Mikko Pohjola pärjäsivät hyvin. Pohjolalle lankesi myös armoitetun viisukansan suosio viisukuppilan ojentaman fanipalkinnon muodossa. Onnea matkaan Seinäjoen pojat!
- - -
JÄLKIKIRJOITUS
Ja Softengine se on. Nyt kun on taas se pari-kolme kertaa kuullut kappaletta lisää, muistan jo hiukan kertosäettä. Edelleenkään ei suosikkini, mutta onhan nuo nyt söpöjä pieniä poikia ja niin hämmentyneen oloisia että nyyh. Minua ilahduttaa suuresti se, että sekä MIAU että Mikko Pohjola pärjäsivät hyvin. Pohjolalle lankesi myös armoitetun viisukansan suosio viisukuppilan ojentaman fanipalkinnon muodossa. Onnea matkaan Seinäjoen pojat!
