Autuas tietämättömyyteni kantaa taas hedelmää. Koska en ole seurannut Hollywood-juoruja, tai oikestaan mitään muutakaan juoruja, olen ollut täysin tietämätön näyttelijä Philip Seymour Hoffmanin elämästä (lue päihdeongelmasta). Siksi Hoffmanin eilinen kuolema tuli minulle melkoisena yllätyksenä. Olen oikeastaan hyvinkin ajan hermolla kyllä nyt, kun siis tiedän hänen menehtyneen. Mutta tylsää silti. Varsinkin koska pidin useista hänen roolitöistään. Niin turhaan kaatuvat nämä valkokankaan pienet suuruudet. Niinkuin aina, kuten Hollywood Babyloninsa lukeneet tietävät. Hoffmanin muistoksi leffamaanantaissa kysytäänkin tänään herran mielestäni parhainta roolisuoritusta. Sitä sietääkin hiukan miettiä, sillä Philip Seymour Hoffmanin kuvaamat hahmot eivät todellakaan ole siitä helpoimmasta tai mukavimmasta päästä. Character actor - lienee sana jonka amerikkalaiset tähän ilmiöön liittävät.
Haluaisin vastata tähän kysymykseen elokuvalla Flawless. Olen jo vuosia odottanut näkeväni kyseisen elokuvan, mutta jostain syystä olen ohittanut huomaamatta sen jokaisen tv-esityksen. Hoffman esittää siinä pre-op transseksuaalia, ja olen varma että ihastuisin tähän roolisuoritukseen. Mutta valitettavasti elokuva on edelleen näkemättä, joten en voi valita sitä vastaukseksi.
 |
| Kuvalainaus: Wikipedia.org |
Valintani Philip Seymour Hoffmanin parhaimmaksi roolisuoritukseksi on siis Allenin rooli Todd Solondzin elokuvassa Happiness (1998). Hoffmanin roolityö on uskomattoman piinaavaa mutta samalla uskottavaa katsottavaa läpi elokuvan. Allenin yleinen olemus on mainiosti kuvitettu myös Happinessin elokuvajulisteeseen (Allen on siis tietenkin tuo Hoffmania muistuttava hikiotsainen mies). Myös koko elokuva riivaa minua muutenkin, ei pelkästään Hoffmanin roolisuoritus. Onni on kaukana tästä elokuvasta, mutta rakastan sitä silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti